sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kolme Hukkaputkea..

Ajattelin kirjoittaa siitä mikä näitä kolmea koiraa yhdistää ja miksi kaikki koirani ovat juuri Hukkaputkesta..
Syy sille miksi kaikki koirat ovat Hukkaputkesta on, että olen ollut siellä töissä ja sen myötä tutustunut erittäin läheisesti mäyräkoira maailmaan. Kun näin ensimmäistä kertaa rotumääritelmän mukaisia koiria, jouduin toteamaan kuinka rotu suomessa on muuttunut ja loitontunut rotu määritelmästä.
Itse siis halusin rotumääritelmän mukaisia, hyvä luonteisia ja hyvillä käyttö ominaisuuksilla olevia koiria.

Tuona aikana ymmärsin kuinka hienosta rodusta oikeastaan on kyse! Näissä koirissa näkyi edelleen niiden alkuperä ja niiden käyttö tarkoitus. Ne olivat edelleen lujatahtoisia ja periksi antamattomia luolakoiria. Kaikista hienointa kuitenkin oli nähdä kuinka suuri koira tuossa pienessä putkessa asui, kuinka paljon huumoria niistä löytyy ja kuinka ovelia ne olivat. Mäyräkoiraa kun ei voi olla rakastamatta. Niiden alkuperäinen luonne ja ulkonäkö saivat minut haluamaan mäyräkoiran ja toisenkin ja kolmannen. Ennen tätä en ehkä olisi itselleni ottanut mäyräkoiraa, koska kaikki muut tapaamani mäyräkoirat olivat hyvin erilaisia.

Mäyräkoira vaatii ihmiseltä paljon ymmärrystä, huumoria ja pitäviä rajoja. Vaatii ehkä työtä paljon enemmän kuin joku muu koira opettamisessaan, mutta antaa varmasti kaiken takiasin, ehkäpä tuplastikin!

Nykyajan pohjoismainen mäyräkoira eroaa alkuperäisestä kokonsa ja ominaisuuksiensa suhteen. Rotumääritelmän mukainen mäyräkoira mahtuu luolaan ja on alle 9 kg, mutta ei täällä kovin moni. Monesti näyttelyissä on tullut mietittyä, "yksikään näistä ei mahtuisi luolaan". Mäyräkoirat ovat jakautuneet ajo-ja luolalinjaan. Mäyräkoiraa on alun alkaen käytetty peuran ja kauriin ajoon, lyhytjalkaisuutensa vuoksi ja ajaa sen vuoksi hitaasti. Nykyajan ajolinjainen mäyräkoira on usein kovin korkea jalkainen, miksi?


Kyllä meillä ainakin mennään kovassakin risukossa ja haastavassa maastossa eteenpäin töppöjaloilla.



Mäyräkoiraliiton syyskokouksessakin todettiin, että näyttelyt ovat pidemmän aikaa olleet suurempia koiria suosivaa. Eikä siis ihme, että koko suurentunut huomattavasti rotumääritelmästä.

Omat koirani siis ovat näyttely kehissä olleet erittäin pieniä ja Erkkihän painaa 9kg, mutta silti kehissä miettii onko tullut "poni" näyttelyyn? Penni on reilu seitsemisen kiloa ja sylvi kääpiö viisi kiloinen. Kaikkia koiria yhdistää muukin kuin koko, niiden kaikkien isä on saksalainen. Syy siihen miksi niissä on alkuperäisiä piirteitä, kuten koko ja luonne, löytyvät ehkä juurilta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti