perjantai 18. marraskuuta 2016

Hiljaisuus

Muutoksien tuulet puhalsivat ja myrsky on ehkä nyt ohi tai sitten se vasta nousee.

Viime syksynä kun viimein oltiin selvitty paikkakunnan muutoksesta toiselle puolelle Suomea ja pienen miehen koliikki oltiin ohitettu, alkoi viimein elämä tasoittaa,  tai niin sitä voitiin luulla. ..

Elämän näyttäessä valoisalta ja tavalliselta. Kesä vaihtui jo syksyyn. Koirat olivat onnellisia, koska nyt 'emäntä' nukkui joskus ja metsässä oli syksyn hienot hajut. Ei osattu ajatella että kun puista lehdet on tippunut ja vettä sataa kaatamalla, meiltä menis jotain tärkeää.  Päin vastoin

Syksyn viimeisiä päiviä viedään ja meiltä sydäntä. Kirjaimellisesti siis puhutaan sydämestä.  Erittäin hyvä kuntoinen ja virkeä mummu, joka edelleen meni melko nuoresta koirasta (mitä nyt kuulo vähän valikoi) alkoi hengittää raskaasti ja koskiessa tuntui olevan kipeä. Tämä mäyräkoira ei kipua näytä vasta kun on aivan pakko.
Keuhkot olivat keränneet nestettä ja sydän toimi vajaasti. Kokeiltiin hoitaa eläinlääkäriltä saamilla lääkkeillä, jotka helpotti vähän ja joka väläytti jopa toivoa.. jota ei paljon ollut. Kasvain oli levinnyt palleaan ja ehkä keuhkoihin.. vaikein aika vasta tuli
Kun eläin luovuttaa itse et voi kun auttaa. Olihan se sun paras ystävä ja kärsi  pirusti,  ei voi olla itsekäs.
Kun se sisukas akka lopetti taistelun oli luovuttava. Ehkä se tiesi oikean, sehän tässä se opettaja on ollut koko matkan, joka on tehnyt uskomattoman paljon meille.
En ikinä olis uskonut kuinka paljon kasvan kun mummu 10vuotta päättää että sen koti on mun luona sen lopun elämää. Voi että rakastin sitä ja voi että itken taas. Vuoden jälkeen ei haavat ole parantunut, mutta ainakin olen varma, että sen ei olis ollut hyvä enää olla, eikä se joutunut kärsimään kauan ja että nyt mulla on ehkä enkeli

Rakkaudella paras ystävä penni♥